En halua arvostella, mutta, kun mikään ei maistu miltään. Chilessä on hyvin todennäköistä saada eteensä mautonta ruokaa. Näin pertsaruokailijan näkökulmasta. Nyt kun ollaan töissä, eikä millään kulinaarimatkalla (vielä). Oli aikamoisen suuri yllätys, että chileläiset käyttävät mausteita hyvin varovasti. Siis niin varovasti, etteivät lain. Olisi nyt … Continue readingONNEKSI ON CHIRIMOYA
Sitä vaan kävin tuumaamaan, että vaikka ikävä on kotiin, niin kyllä matkailu avartaa. Itseäni jotenkin viehättää tämä tämmöinen, että kadulla silmiin katsotaan ja tervehditään. Sekin että poskelle moiskautetaan. Vaikka kyllä siihen sekunteja tuhraantuu, jos koko 70 henkisen työryhmän joka aamu pussailee. 70×70 on 4900 vaihdettua … Continue readingSilmiin katsovat ja pussaavat. Puhuvat.
Tekee tiukkaa olla halaamatta, istahtamatta viereen katukivelle. Santiagon katukoirat ovat varastaneet sydämeni. Jotenkin niiden katseessa elää viisaus – ja suru. Ne eivät vaadi, ja samalla ne vaativat kaiken. Ne tulevat viereen, siihen istahtavat ja ovat vain. Eivät ne kerjää, ne ovat. Ne haluavat seuraa. Ei … Continue readingAinoa uskollinen on oma varjosi vain
Sitä on vanhemmiten miettinyt, että miten sitä ei nuorena saanut itsestään irti sen vertaa, että olisi muuttanut asumaan ulkomaille. Sitä on vähän katunutkin – ja sitä myöten nyt aviomiestä päivät pääksytysten rasittanut eläkepäivien etelänasumissuunnitelmilla. Joskus ennen nauratti nämä, jotka talveksi muuttavat etelään. Joskus sitä oli … Continue readingHei, huomenta Suomi, hyvin pyyhkii!
Eläinhommissa tuli opittua, että tuttuja jälkiä on turvallista kulkea. Sen verran pientä palkkaa eläintyöläisille pitävät, ettei ole tällä syönnillä mahdollisuuksia niiden hommien varaan jättäytyä. Kun on ruokittavana 9 suuta ja tuhannen pikku matoleukaa kävi TV:n kutsu houkuttelevaksi. Mullistusta koko alkuvuosi: TV-sarja, äkkiseltään sairastuneet lähiomaiset, TV-sarjasta … Continue readingNEVER SAY NEVERNEVER JA MUITA VIISAUKSIA
Olen hajauttanut elämäni, ja nyt sille tasapainoa tässä etsiskelen. Möin osan itsestäni takaisin entiseen elämään ja etsin nykyiselle mielekästä toimintatapaa. Katsotaan kuka loppupeleissä päättää, minne vaakakuppi kallistuu. TV- ja elokuvamaailman keikkoja on ponnistettu käyntiin ja päällänsä sopivasti, eläinmaailmassa ponnistetaan vapaaehtoistyön merkeissä. Jos meinaa talolainansa maksaa, … Continue readingELÄIMIÄ JA ELOKUVAA
Noni, nyt se on virallista, paitsi PRHvirallista, niin somevirallista. Ja kun joku on somevirallista, niin se on virallisinta ikinä! Yhdistyksen sivut on nyt auki: Rinki ry ja löytyypä sivut facebookistakin. Jäsentenhankinta ja toimintakassan kerääminen on siis käynnistynyt. Tarkoituksena on vapaaehtoisvoimin käydä eläintenomistajien avuksi. Yhteistyökuviot on … Continue readingREMMIIN RINKIIN
Nyt on valmistuneelle, oikein hallituksen toimesta, kytketty aktiivimalli päälle. Yhdistys on vihdoin, PRHn toimesta, virallisesti aktivoitu ja se aiheuttaa työttömälle aktivoitumista. Yhdistyksestä ja sen toiminnasta pian lisää. Eläimiin se liittyy, ja eläinten auttamiseen. Joulun aikana aktivoiduttiin vanhemman sukupolven huollossa ja vuoden loppupätkä meni autossa, matkalla … Continue readingAKTIIVIMALLI
Noinkohan sitä osaa ennen eläköitymistään laittaa tekemälleen työlle sille kuuluvan rahallisen arvon. Olisin aivan hukassa ilman liittojen neuvottelemia palkkatariffeja. Liekö tämä osa kiltin tytön syndroomaa, kun tuppaa tuumaamaan, että ei kai sitä nyt viitti paljoa pyytää. Ammattitaitonsa aliarvioimistako se, kun ajattelee, että eihän tuo ole … Continue readingTYÖN ARVO
Kaksi vuotta eläinopintoja; pintasilaus siitä, millaista on olla eläin, karitsan maailmaan vetäminen ja lihapalan tunkeminen haukan kiduksiin ovat valmistaneet ottamaan vastaan elokuva- ja TV-työtä. Eihän tässä näin pitänyt käydä, vai pitikö juuri niin? Piti. Eläintyö on niin huonosti palkattua, että sillä ei rouviksi elele. Hengissä … Continue readingMINKÄ TAAKSEEN JÄTTÄÄ…