Sitä on vanhemmiten miettinyt, että miten sitä ei nuorena saanut itsestään irti sen vertaa, että olisi muuttanut asumaan ulkomaille. Sitä on vähän katunutkin – ja sitä myöten nyt aviomiestä päivät pääksytysten rasittanut eläkepäivien etelänasumissuunnitelmilla. Joskus ennen nauratti nämä, jotka talveksi muuttavat etelään.
Joskus sitä oli nuori ja tyhmä siis monella tapaa.
Kyllä ulkomailla asuminen kannattaa. Näkökulmaa ja toisen asemaan asettumista se opettaa. Pistää asioita mittakaavaan ja tärkeysjärjestykseen. Muistuttaa ehkä umpimieliseksi hetkittäin näyttäytyvän kotomaan hyvistä puolista, siloittelee ulkomaan kauhukuvien rypistämän kuvan.
Minä muutin, nyt vanhoilla päivillä, toiselle puolelle maapalloa. Kolmeksi ja puoleksi kuukaudeksi (vanhemmiten se riittää, koska kaikki tuntuu raskaammalta ja työläämmältä). Töihin minä tulin, en sentään niin vanha ole, että vielä eläkeseteleitäni rannalla maattavaksi levittelisin. Kun on muuttanut kotomaassa keskelle metsikköä, pienen pieneen kylään, on hyvä ottaa uutta näkökulmaa maailmaan 7,5 miljoonan asukkaan kaupungissa.
Australiassa ihastuin käytetystä toimistopaperista valmistettuun vessapaperiin. Täällä Chilessä minua tänään ilahdutti toilettipaperi, jonka reikä oli hyödynnetty mukaanotettavaksi hyödykkeeksi.
Kyllä kannatti tulla ulkomaille!