Olen hajauttanut elämäni, ja nyt sille tasapainoa tässä etsiskelen.
Möin osan itsestäni takaisin entiseen elämään ja etsin nykyiselle mielekästä toimintatapaa. Katsotaan kuka loppupeleissä päättää, minne vaakakuppi kallistuu. TV- ja elokuvamaailman keikkoja on ponnistettu käyntiin ja päällänsä sopivasti, eläinmaailmassa ponnistetaan vapaaehtoistyön merkeissä.
Jos meinaa talolainansa maksaa, varautua mahdollisiin äkillisiin menoihin ja siinä välissä jotain syödäkin, näin on mentävä. Eläintenhoitajan korvaus, raskaasta ja elävien olentojen hengissäpitämisestä sekä toisen ihmisen elinkeinon vastuullisesta hoitamisesta, on naurettava – ja, voisin kuvitella, luettavissa pienimpiin tuntipalkkoihin Suomen kamaralla. Korkeimman vaatimustason palkka on, maaseutuelinkeinojen työehtosopimuksen mukaan, 9,86 € tunnilta (brutto). 3% ammattitaitolisällä tuntipalkka nousee hieman yli 10 euroon. Kun työpaikka harvemmin on polkupyörämatkan päässä, ja julkiset eivät alta kuuden tunnin päämäärään vie, tulee tästä palkasta itse maksaa työmatkat, sillä vain päivän toinen edestakainen matka korvataan. Tämä siis kaksiosaisen työpäivän ollessa kyseessä.
Enpä mennyt palkka-asia edellä eläimiä opiskelemaan, vaan eläimen itsensä vuoksi. Raha nyt vaan on välttämätön paha, ja sitä on riittävästi ihmisellä oltava. Maaseutuasuminen siksi, että vähemmälläkin pärjää. Ei silti pärjää vain eläimiä hoitamalla. Omatkin on ruokittava ja hoitoon varauduttava.
Eläimen vuoksi yhdistyskin, joka nyt on saanut haalittua jo ensimmäiset kannatus- ja aktiivijäsenet. Jäseniä tarvitaan, että saamme, vielä ilmaisapuakin selkänahastaan repiville, eläintenhoitajille edes matkat korvatuksi. Köyhyysrajalla roikkuvien eläintenhoitajien varpaille emme halua hyväntekeväisyyden nimissä hyppiä, vaan astua siihen väliin, mihin ei palkallinen enää taivu. Tutustu yhdistyksen sivuun ja kanna kortesi kekoon, jos ja kun oikeasta palkastasi liikenee! Sivut löytyvät TÄÄLTÄ.