Onhan tämä nyt tolkutonta. Suomeuduttu on jo kohta 3 kuukautta sitten ja täällä ATKssa ollaan kuin Pääsiäissaarille olisi katveeseen jääty. Ei tekis pahaa. Pää ja ihmissysteemi ei nyt suostu tajuamaan, että on menty yhtä talvea tässä jo vuoden verran. Missä on yötön yö, se huutaa, … Continue readingVIIMEISIÄ VIEDÄÄN, KUVIA. LOCO VIETIIN JO.
Enough is enough, too much is too much – ja mitä näitä on. On se, mikä iskee päin pläsiä; sillan alla asuvat lapset. Seisomassa siinä, katsomassa kun me, aikuiset, leikimme. Teemme TV-sarjaa, heitämme jokeen leikkiruumiin. Itkemme sen äärellä. Ei saa käsittää väärin. Kerromme tärkeää tarinaa. … Continue readingSilloilla – ja siltojen alla
Käsikirjoituksessa / kuvauksissa on käytössä termit EXT. ja INT. Niillä merkitään missä kohtaus tapahtuu. EXT. tarkoittaa eksteriööriä eli ulkotilaa ja INT. sitten interiööriä eli sisätilaa. Kun jossain kohtauksessa siirrytään ulkoa sisälle, tahi päinvastoin, merkitään se E/I tai vaikka I/E, riippuen miten päin matkalla ollaan. Tajusin tänään … Continue readingEXT. / INT.
Sitä vaan kävin tuumaamaan, että vaikka ikävä on kotiin, niin kyllä matkailu avartaa. Itseäni jotenkin viehättää tämä tämmöinen, että kadulla silmiin katsotaan ja tervehditään. Sekin että poskelle moiskautetaan. Vaikka kyllä siihen sekunteja tuhraantuu, jos koko 70 henkisen työryhmän joka aamu pussailee. 70×70 on 4900 vaihdettua … Continue readingSilmiin katsovat ja pussaavat. Puhuvat.
Eläinhommissa tuli opittua, että tuttuja jälkiä on turvallista kulkea. Sen verran pientä palkkaa eläintyöläisille pitävät, ettei ole tällä syönnillä mahdollisuuksia niiden hommien varaan jättäytyä. Kun on ruokittavana 9 suuta ja tuhannen pikku matoleukaa kävi TV:n kutsu houkuttelevaksi. Mullistusta koko alkuvuosi: TV-sarja, äkkiseltään sairastuneet lähiomaiset, TV-sarjasta … Continue readingNEVER SAY NEVERNEVER JA MUITA VIISAUKSIA
Olen hajauttanut elämäni, ja nyt sille tasapainoa tässä etsiskelen. Möin osan itsestäni takaisin entiseen elämään ja etsin nykyiselle mielekästä toimintatapaa. Katsotaan kuka loppupeleissä päättää, minne vaakakuppi kallistuu. TV- ja elokuvamaailman keikkoja on ponnistettu käyntiin ja päällänsä sopivasti, eläinmaailmassa ponnistetaan vapaaehtoistyön merkeissä. Jos meinaa talolainansa maksaa, … Continue readingELÄIMIÄ JA ELOKUVAA
Noinkohan sitä osaa ennen eläköitymistään laittaa tekemälleen työlle sille kuuluvan rahallisen arvon. Olisin aivan hukassa ilman liittojen neuvottelemia palkkatariffeja. Liekö tämä osa kiltin tytön syndroomaa, kun tuppaa tuumaamaan, että ei kai sitä nyt viitti paljoa pyytää. Ammattitaitonsa aliarvioimistako se, kun ajattelee, että eihän tuo ole … Continue readingTYÖN ARVO
Kaksi vuotta eläinopintoja; pintasilaus siitä, millaista on olla eläin, karitsan maailmaan vetäminen ja lihapalan tunkeminen haukan kiduksiin ovat valmistaneet ottamaan vastaan elokuva- ja TV-työtä. Eihän tässä näin pitänyt käydä, vai pitikö juuri niin? Piti. Eläintyö on niin huonosti palkattua, että sillä ei rouviksi elele. Hengissä … Continue readingMINKÄ TAAKSEEN JÄTTÄÄ…