Ei aavistustakaan, mihin jemmasin muistikortin, joka sisältää isän haastattelun, jossa hän ensimmäistä (ja viimeistä) kertaa kertoo sotalapsiajoistaan. Mikä se olikaan se, ku siirretään talteen noi. Mistäköhän on puhe, näyttää mieheni tuumivan ja antaa minun jatkaa. No noi, oisko se siellä? Mies avittaa parilla kysymyksellä ja … Continue readingMUISTAAKSENI
Silloin oli talvella lunta. Silloin sitä oli nuorempi ja kykeni monenmoiseen. Silloin sitä jaksoi innostua herkemmin. Silloin sitä ei ollut niin herkkä turhanpäiväisyyksille. Nytkö se on alkanut, loppulaskenta? Alkaako aamukammassa käydä piikit vähiin? Jotenkin tässä alkaa kiitoradassa valot loppua, kun alkaa enenevässä määrin tuntua siltä, … Continue readingENNEN OLI KAIKKI PAREMMIN.
Luonto parantaa haavat. Tänään siirtelin käpyjä piharakennuksen takapihalta, lampolan viimetalvisen pehkukasan päälle. Näyttää kivalta, ajattelin. Samalla tulin kyykänneeksi toistasataa kertaa, hengittäneeksi raitista metsäilmaa ja pohtineeksi elämääni. Syvällistä ja pinnallista, mutta tuiki tarpeellista. Mikä minusta tuli, mikä minusta piti tulla, mikä minusta voisi tulla? Tämmöisiä aivokopan … Continue readingLuonto kyykyttää
Onhan tämä nyt tolkutonta. Suomeuduttu on jo kohta 3 kuukautta sitten ja täällä ATKssa ollaan kuin Pääsiäissaarille olisi katveeseen jääty. Ei tekis pahaa. Pää ja ihmissysteemi ei nyt suostu tajuamaan, että on menty yhtä talvea tässä jo vuoden verran. Missä on yötön yö, se huutaa, … Continue readingVIIMEISIÄ VIEDÄÄN, KUVIA. LOCO VIETIIN JO.
Enough is enough, too much is too much – ja mitä näitä on. On se, mikä iskee päin pläsiä; sillan alla asuvat lapset. Seisomassa siinä, katsomassa kun me, aikuiset, leikimme. Teemme TV-sarjaa, heitämme jokeen leikkiruumiin. Itkemme sen äärellä. Ei saa käsittää väärin. Kerromme tärkeää tarinaa. … Continue readingSilloilla – ja siltojen alla
Käsikirjoituksessa / kuvauksissa on käytössä termit EXT. ja INT. Niillä merkitään missä kohtaus tapahtuu. EXT. tarkoittaa eksteriööriä eli ulkotilaa ja INT. sitten interiööriä eli sisätilaa. Kun jossain kohtauksessa siirrytään ulkoa sisälle, tahi päinvastoin, merkitään se E/I tai vaikka I/E, riippuen miten päin matkalla ollaan. Tajusin tänään … Continue readingEXT. / INT.
Moni asia on toisin. Ja, kuten sanottua, matkailu kannattaa aina – silloinkin kun se ei kannata, sillä kyllä se silmiä avaa. Tulee esimerkiksi todenneeksi, että kovin on kätevä semmoinen suomalainen, suhteellisen helppo, virastoissa asiointi. Noh, kovastihan koittavat meitä kansainvälistää ja tehdä seikasta hankalamman. Virkailijoita vähennetään, … Continue readingMAASSA MAAN TAVALLA – TAI ET PÄÄSE MAASTA POIS
Sitä vaan kävin tuumaamaan, että vaikka ikävä on kotiin, niin kyllä matkailu avartaa. Itseäni jotenkin viehättää tämä tämmöinen, että kadulla silmiin katsotaan ja tervehditään. Sekin että poskelle moiskautetaan. Vaikka kyllä siihen sekunteja tuhraantuu, jos koko 70 henkisen työryhmän joka aamu pussailee. 70×70 on 4900 vaihdettua … Continue readingSilmiin katsovat ja pussaavat. Puhuvat.
Olen hajauttanut elämäni, ja nyt sille tasapainoa tässä etsiskelen. Möin osan itsestäni takaisin entiseen elämään ja etsin nykyiselle mielekästä toimintatapaa. Katsotaan kuka loppupeleissä päättää, minne vaakakuppi kallistuu. TV- ja elokuvamaailman keikkoja on ponnistettu käyntiin ja päällänsä sopivasti, eläinmaailmassa ponnistetaan vapaaehtoistyön merkeissä. Jos meinaa talolainansa maksaa, … Continue readingELÄIMIÄ JA ELOKUVAA
Noinkohan sitä osaa ennen eläköitymistään laittaa tekemälleen työlle sille kuuluvan rahallisen arvon. Olisin aivan hukassa ilman liittojen neuvottelemia palkkatariffeja. Liekö tämä osa kiltin tytön syndroomaa, kun tuppaa tuumaamaan, että ei kai sitä nyt viitti paljoa pyytää. Ammattitaitonsa aliarvioimistako se, kun ajattelee, että eihän tuo ole … Continue readingTYÖN ARVO