Juuri valmistuneen työttömän päivä täyttyi tiukasti aikataulutetusta tapahtumien ketjusta. Tuli tehtyä entisen alan töitä ja sovittua uusia, hoidettua hevosta, käytyä paalikaupoilla ja ajettua säkkipimeässä, paskassa kelissä, liian lähellä roikkuvien rekkojen pinteessä.
Jotain lumentapaista satoi, onko tässä toivoa siitä, että kohta ulkomaailmassa on mahdollista nähdä jotain.
En epäile hevosia enää (niin paljon), hevonen ei epäilee enää minua (niin paljon). Hevonenkin voi olla hauras. Meillä on yhteistä. Ja kehittymisen mahdollisuus. On.