Minä saan puhua minusta. Ja kyllä minä puhunkin. Kun en muusta niin paljon tiedä.
Käsikirjoituksessa / kuvauksissa on käytössä termit EXT. ja INT. Niillä merkitään missä kohtaus tapahtuu. EXT. tarkoittaa eksteriööriä eli ulkotilaa ja INT. sitten interiööriä eli sisätilaa. Kun jossain kohtauksessa siirrytään ulkoa sisälle, tahi päinvastoin, merkitään se E/I tai vaikka I/E, riippuen miten päin matkalla ollaan. Tajusin tänään … Continue readingEXT. / INT.
Sitä vaan kävin tuumaamaan, että vaikka ikävä on kotiin, niin kyllä matkailu avartaa. Itseäni jotenkin viehättää tämä tämmöinen, että kadulla silmiin katsotaan ja tervehditään. Sekin että poskelle moiskautetaan. Vaikka kyllä siihen sekunteja tuhraantuu, jos koko 70 henkisen työryhmän joka aamu pussailee. 70×70 on 4900 vaihdettua … Continue readingSilmiin katsovat ja pussaavat. Puhuvat.
Eläinhommissa tuli opittua, että tuttuja jälkiä on turvallista kulkea. Sen verran pientä palkkaa eläintyöläisille pitävät, ettei ole tällä syönnillä mahdollisuuksia niiden hommien varaan jättäytyä. Kun on ruokittavana 9 suuta ja tuhannen pikku matoleukaa kävi TV:n kutsu houkuttelevaksi. Mullistusta koko alkuvuosi: TV-sarja, äkkiseltään sairastuneet lähiomaiset, TV-sarjasta … Continue readingNEVER SAY NEVERNEVER JA MUITA VIISAUKSIA
Kaksi vuotta eläinopintoja; pintasilaus siitä, millaista on olla eläin, karitsan maailmaan vetäminen ja lihapalan tunkeminen haukan kiduksiin ovat valmistaneet ottamaan vastaan elokuva- ja TV-työtä. Eihän tässä näin pitänyt käydä, vai pitikö juuri niin? Piti. Eläintyö on niin huonosti palkattua, että sillä ei rouviksi elele. Hengissä … Continue readingMINKÄ TAAKSEEN JÄTTÄÄ…
Juuri valmistuneen työttömän päivä täyttyi tiukasti aikataulutetusta tapahtumien ketjusta. Tuli tehtyä entisen alan töitä ja sovittua uusia, hoidettua hevosta, käytyä paalikaupoilla ja ajettua säkkipimeässä, paskassa kelissä, liian lähellä roikkuvien rekkojen pinteessä. Jotain lumentapaista satoi, onko tässä toivoa siitä, että kohta ulkomaailmassa on mahdollista nähdä jotain. … Continue readingHevonenkin on hento
Luulis sitten jotain tulevan ja niin perkeleesti. Maisema on niin kuollut, ettei liiku äänikään. Vaikka on jo joulukuu. Marraskuun kuristavan luulin, mutta meno senkun jatkuu. Kyllä aivan ensimmäistä kertaa elämässäni meinasin tukehtua tuohon pimeyteen ja loskaan. Vaan minäpä pistinkin marraskuuta köniin. Repäisin itseni ylös ja … Continue readingHILJAAKO SE HYVÄ TULI?
ajattelin, kun omanimisen domainin valitsin. Nyt stressaa tämä omistaminen. Pitää opetella, paitsi että mikä on domain, myös plugin, meta ja liuta kirjainyhdistelmiä. Kaipaan aikoja, jolloin oli paperi, sulkakynä ja mustepullo. Enkä kaipaa. En ole niin vanha. Kirjoituskone olisi kyllä iisi. Voisi käyttää energiansa tekstiin, ei … Continue readingJotain omaa,