Tiedätkö, ei ole pakko sanoa mitä sylki suuhun tuo. Nielaise, anna sanan mennä sinne, missä se tekeytyy tuotteeksi, joka sitten aikanaan ulkoistuu toisesta päästä. Näin saat ajattelematta jätetyn seikan ulos systeemistäsi, toista loukkaamatta. Olin alkuteini kun vanhempi sukulaisnainen katsoi asiaksi kommentoida ulkonäköäni. Tuskin suunnitteli loukkaavansa, … Continue readingÄLÄ SANO
Luonto parantaa haavat. Tänään siirtelin käpyjä piharakennuksen takapihalta, lampolan viimetalvisen pehkukasan päälle. Näyttää kivalta, ajattelin. Samalla tulin kyykänneeksi toistasataa kertaa, hengittäneeksi raitista metsäilmaa ja pohtineeksi elämääni. Syvällistä ja pinnallista, mutta tuiki tarpeellista. Mikä minusta tuli, mikä minusta piti tulla, mikä minusta voisi tulla? Tämmöisiä aivokopan … Continue readingLuonto kyykyttää
Vanhuus kai tämä on, kun aika kiitää niin, ettei kirjottamaan ehdi. Taas on maaliskuun loppu ja kohta alkaa päivä lyhetä. Matka kohti vanhainkotia on alkanut, monella tapaa. Ensin viedään yhdistyksen puolesta varvasvälivilloja, tuota pikaa omia vanhempia – ja eipä aikaakaan, tällä vauhdilla, kun ollaan jo … Continue readingKOHTI VANHAINKOTIA