Onhan tämä nyt tolkutonta. Suomeuduttu on jo kohta 3 kuukautta sitten ja täällä ATKssa ollaan kuin Pääsiäissaarille olisi katveeseen jääty. Ei tekis pahaa. Pää ja ihmissysteemi ei nyt suostu tajuamaan, että on menty yhtä talvea tässä jo vuoden verran. Missä on yötön yö, se huutaa, … Continue readingVIIMEISIÄ VIEDÄÄN, KUVIA. LOCO VIETIIN JO.
Rakkaalla paikalla on monta nimeä. Te Pito O Te Henua (Maailman napa), Rapa Nui (Iso Rapa, erotuksena Rapa-saaresta Ranskan Polynesiassa), Easter Island (Pääsiäissaari) ja Te Kainga (Maa/The Land), joista viimeisen arvellaan olevan varhaisin – ja vain maininta materiaalista kaiken veden ympäröimänä (muuta maata ei ollut … Continue readingTe Pito O Te Henua
Moni asia on toisin. Ja, kuten sanottua, matkailu kannattaa aina – silloinkin kun se ei kannata, sillä kyllä se silmiä avaa. Tulee esimerkiksi todenneeksi, että kovin on kätevä semmoinen suomalainen, suhteellisen helppo, virastoissa asiointi. Noh, kovastihan koittavat meitä kansainvälistää ja tehdä seikasta hankalamman. Virkailijoita vähennetään, … Continue readingMAASSA MAAN TAVALLA – TAI ET PÄÄSE MAASTA POIS
En halua arvostella, mutta, kun mikään ei maistu miltään. Chilessä on hyvin todennäköistä saada eteensä mautonta ruokaa. Näin pertsaruokailijan näkökulmasta. Nyt kun ollaan töissä, eikä millään kulinaarimatkalla (vielä). Oli aikamoisen suuri yllätys, että chileläiset käyttävät mausteita hyvin varovasti. Siis niin varovasti, etteivät lain. Olisi nyt … Continue readingONNEKSI ON CHIRIMOYA
Sitä vaan kävin tuumaamaan, että vaikka ikävä on kotiin, niin kyllä matkailu avartaa. Itseäni jotenkin viehättää tämä tämmöinen, että kadulla silmiin katsotaan ja tervehditään. Sekin että poskelle moiskautetaan. Vaikka kyllä siihen sekunteja tuhraantuu, jos koko 70 henkisen työryhmän joka aamu pussailee. 70×70 on 4900 vaihdettua … Continue readingSilmiin katsovat ja pussaavat. Puhuvat.